Mitäköhän mä taas ajattelin..

Niin. Mitäköhän mun pienessä mielessä taas liikkui kun ajattelin kirjoittaa blogia? Ehkä ne ohjeet, että blogin aihe alueet tulisi olla rajattu ei ole ihan tuulesta temmattu. Oma elämä pyörii pitkälti valokuvauksen ja yrittämiseen tuskastumisen ympärillä, ja kuka siitä nyt haluaisi kuulla?

Tein tänään portfolion nettiin, ja se on jännä et kuvia on kone niin pullollaan, ettei kone meinaa pyöriä ollenkaan, mutta silti tuntuu kuin ei olisi ainuttakaan kuvaa sinne portfolioon.

Täällä se portfolio nyt on..

Sunnuntaina muuten kummipoikani pääsi ripille. Aamulla klo 5.30 ylös, ja laittaan kamerat yms muut valmiiksi kantoon, niin ne jotka minun piti jo illalla valmiiksi laittaa. Harmittelin kirkon ohjeistusta, että saa kuvata vain omalta paikalta, mutta kaipa se oli hyväksyttävä (kirkolta kirjallinen ohje). Ehdin muutaman kuvan siinä ottaakin kun pappi ilmoittaa, että kuvaaminen kielletty kunnes todistukset on jaettu, on niin pyhä toimitus. Ja ilmeisen salainen. Mieleni teki toimituksen jälkeen  mennä kysymään, miten korvaavat asiakkaalleni aikani jonka vietin istumalla ja kuvaamatta. Oli muuten ihan erilainen toimitus kuin oli silloin kuin minä pääsin ripille. Tai ainakin joitain eroavaisuuksia oli. Ihan tuoreita  ne muistot omistani ei ole. =)

 

Voin olla puolueellinen, mutta ihan selvästi tuleva malli.

 

Voi muuten olla että tästä tulee lyhyt ikäisin blogi ikinä.

 

Jos kuvaan tahdot mennä nyt, niin takuulla yllätyt..

Tänään minä pohdin jälleen näitä..

Oletteko huomanneet millä tapaa eroaa tapa katsoa omia kuvia vs vaikkapa ystävien kuvia esim. facebookissa?

Kun saatte valokuvan itsestänne zoomatteko te sen ja etsitte kaikki huonot puolet, kauneusvirheet mitä on mahdollista löytää? Teettekö ystävän kuvalle myös näin? No jälkimmäiseen vastaus on todennäköisemmin ette. Ihmiset eivät katso muiden kuvia etsien niistä virheitä. Ihmisten pitäisikin katsoa omia kuvia kuten itse katsovat muiden. Nyt voittekin kotiläksynä perehtyä siihen miten te katsotte kuvia esim facebookissa. Ja tässä asiassa voin olla muuten sitten aivan täysin väärässä. Korjatkaa ihmeessä.

Muutamalle ystävälle olen tämän jopa todistanut miten räikeitä virheitä voi päästä läpi, ja siis kyse on nyt minun virheistä, ei kuvattavan. Kyse on vielä minun suosituimmasta kuvasta. Jätän kuitenkin tämän tähän. =D

 

Kun sitten päätätte, että haluatte itsestänne kuvia.

Ensimmäinen minun neuvo on, valitse kuvaaja hänen aiempien kuvien perusteella, ei hinnaston mukaan. Kallis ei ole aina hyvä, ja halpa voi olla, mutta hinta ei saa olla ratkaiseva tekijä.

Toisena neuvona. Kerro etukäteen millaisia kuvia haluat. Kerro jos olet jostain todella epävarma, tai jos haluat korostaa jotain tiettyä. Nämä lisäävät huomattavasti onnistumisen mahdollisuutta. Valokuvaajien kanssa voi keskustella etukäteen, kysellä ja suunnitella, valokuvaajat kun eivät lue ajatuksia.

Kolmantena ja viimeisenä. Rentoudu kuvauksissaja pidä hauskaa (Paitsi jos kyseessä on passikuva.) Se on kuitenkin vain valokuva.

 

Se ei ole niin vakavaa.

Huomioittehan, että edustan vain itseäni näissä mielipiteissä. Hyvää lauantaita kaikille. =)

”Elämää kulissien takaa”

Tästä se lähtee..

Aivan kuutamolla.

 

Tuumasta toimeen, halusin kirjoittaa blogia ja nyt minä aion tehdä niin. Valitettavasti olen vielä ja ehkä aina vähän uuno tässä touhussa.

Minä olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Se onko muut halunneet tekstiäni lukea, on toki eri asia. Ei ole pakko, ellei tahdo. Yksinkertaista.

Mistä minä teille kirjoitan? No omasta elämästä tietysti. Valokuvauksesta, tosin fiilistely pohjalta, minun eläimistäni, mielipiteistä, jos en muuta keksi, niin kerron teille mitä ostin kaupasta.

Minä olen siis Anna, Anna Niemelä. Olen Loimaalainen valokuvaaja ja bloggaaja. (<-olen aina halunnut sanoa noin.)

 

Tervetuloa siis lukemaan minun ”päiväkirjaani”.